VR:n velikassa

LAHJONTA Helsingin seudun lähijunaliikenteen kilpailutus on peruttu. Kabineteissa on kaikkien yllätykseksi sovittu, että maamme ainoa sallittu matkustajajunaliikennöitsijä jatkaa monopoliasemassaan vuoteen 2021 asti.

Yllätys tämä on erityisesti siksi, että seudun liikenteestä vastaava HSL on jo vuosikaudet ollut tyytymätön VR:n asemaan ja valmistellut kilpailuttamista, jonka oli tarkoitus alkaa ensi vuonna.

Mitä taustalla on tapahtunut, sitä emme ole toistaiseksi saaneet kuulla.

Savu nousee ainakin siltä osin, että HSL:n korkein johto on kokoomuksen käsissä. Sekä HSL:n toimitusjohtaja (kok.) että sen hallituksen puheenjohtaja (kok.) ovat puolustelleet yllätysratkaisua. Tilanne ei ole koskaan normaali, kun kokoomuslaiset joukolla kehuvat jonkin julkisen palvelun kilpailuttamatta jättämistä.

Entä miten VR jälleen onnistui kampeamaan kilpailuttamista eteenpäin?

Rautatielaitos yhtiöitettiin valmistautumaan kilpailuun jo vuonna 1995. Valmistautumista on nyt kestänyt kaksi vuosikymmentä ilman yhtään henkilöliikenteen tarjouskilpailua. Kaukoliikenteen monopolia on jatkettu jo 29 vuoden päähän yhtiöittämisestä, vuoteen 2024. Nykyinen, muhkeapalkkainen toimitusjohtaja hankittiin pistämään VR kilpailukuntoon. Bonukset ovat rullanneet, mutta kilpailu ei.

Kansan rahoilla rakennetun ja yhtiöittämisessä ilmaiseksi saadun Helsingin rautatieaseman myynnistä on lähiaikoina odotettavissa VR:lle muhkea summa rahaa. Kai myös bonuksia johdolle?

VR:llä onkin ylilihava kassa. Sen oma vapaa pääoma oli vuoden 2013 lopussa 593 miljoonaa euroa. VR:n pankkitiliä on paisutettu monopoliaseman turvin. Samalla, kun yhtiö on pulskassa kunnossa, se saa liikennöintiinsä valtiolta tukea, ja HSL-junia ajetaan reilulla ylihinnalla.

Neljän vuoden jatkoaika heltisi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kymmenen prosentin hinnanalennuksella. Vuositasolla liikenteen arvo on kehäradan auettua noin 80 miljoonaa euroa. Hinnanalennukseksi kutsuttua voitelurahaa tarvittiin siis alle kymmenen miljoonaa vuodessa. VR:n yli puolen miljardin rahakirstussa se ei ole mitään.

Tässä on konkreettinen todiste siitä, miten monopoliaseman turvin torjutaan kilpailua. Omistajalle, eli valtiolle, eli kansalle ei jaeta osinkoja, vaan tyrkätään rahasäkkejä peliin silloin, kun on tarve lobata markkinoiden avaamista vastaan.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on jo aiemminkin huomauttanut VR:n rahojen väärinkäytöstä, tuloksetta. Kun kaukoliikenteen kilpailuttaminen taannoin uhkasi toteutua, VR sujautti valtiolle lahjuksena Pohjanmaan radan remonttiin 40 miljoonaa. Näin siitä huolimatta, että rataremontin rahoittaminen ei millään tavalla kuulu liikennöitsijän rooliin. Silloisen omistajaohjausministerin mukaan summa oli niin merkittävä, että keskustelu kilpailun avaamisesta voitiin lopettaa. Voiko lahjontaa selkeämmin siunata?

Kuinka ollakaan, tämäkin ministeri oli kokoomuslainen.

Pääkaupunkiseudulla on vaikutusvaltaisten veljien saunapiiri, jonka käsien läpi virtaa miljardien arvosta erilaisia asioita. Kokoomuslaisten maireat, kilpailunvastaiset puheet herättävät kysymyksen, mihin kaikkeen tämä lähijunapäätös on koplattu. Oliko edellisviikkoinen, outo Pisara-radan rahoituspäätös myös samaa pakettia VR:n monopolin jatkamisen kanssa? Mitä muita hankkeita saatiin nyt läpi myöntymällä joidenkin puolueiden harjoittamaan junamonopolin halaamiseen?

Sisar H.V.

Rinne ja Stubb, pahempia kuin Schettino?

KANSA MAKSAA Schettino-niminen italialainen merikapteeni tuli kuuluisaksi siitä, että ensin hän ajoi risteilylaivansa karille rehvastellakseen ja sitten pakeni uppoavalta laivaltaan ottamalla yksin pelastusveneen samalla, kun pelastusveneitä ei riittänyt matkustajille.

Ministerit Rinne ja Stubb tulivat tunnetuksi suurista lupauksistaan aloittaessaan pätkähallituksensa johtamisen viime kesänä. Rehvakkaita puheita riitti, mutta kumpikin on sulattanut puolueensa kannatuksen lähes pienpuolueluokkaan. Herrat ovat ajaneet hallituksensa, maansa talouden ja johtamiensa puolueiden kannatuksen karille.

Ainakin toinen, ellei kumpikin, uhkaa upota vaalien jälkeen oppositioon. Voi kuitenkin yrittää pelastautua pinnan yläpuolelle keräämällä Hyviltä Veljiltä vaalitukea. Kampanjointi on kallista, mutta vaalirahoituksen järjestäminen on vielä kalliimpaa – veronmaksajille, tietenkin.

Rinteen ja Stubbin pelastusveneet ovat metro ja Pisara. Rahaa ei riitä uppoavassa valtiolaivassa kärvistelevälle kansalle, ei edes lukiolaisille omiin kouluihin. Mutta jopa ministeriön itsensä tappiollisiksi ja tarpeettomiksi toteamiin tunneleihin näiltä kapteeneilta rahaa riittää. Muka.

Tavallisesti luotettavista tietolähteistä saadun tiedon mukaan tavallisesti luotettavat puoluejohtajat eivät enää olekaan luotettavia. Siksi veronmaksajien rahat pitää luvata Hyville Veljille ennen vaaleja. Siitä kiire jakaa miljardeja kun vielä on pari viikkoa valtaa nautittavana.

Ja mikäs on miljardeja jakaessa. Veronmaksajien rahat eivät ole omia koskaan. Mutta nyt ei joudu edes hallitusvastuuseen pohtimaan, mistä miljardit otetaan.

Välimeren meininkiä, Kreikan ja Schettinon mallin mukaan.

Vientineuvos Valtanen