Euroopan onnela

KANSA MAKSAA Kaksi uutista vuorokauden sisällä eräästä maasta ja siinä käytössä olevasta, liitoksistaan ratkeilevasta valuutasta:

Suomalaiset luottavat euroon eniten.
Suomi on euroalueen kallein maa.

Aurinkoista päivää kaikille tämän onnelan asukkaille - muistakaa tänäänkin olla nöyriä ja tyytyväisiä. Kyllä veljet hoitavat ajattelun puolestanne.

Ylioppilas Puupponen

Teiden ritarit

LOBBAUS Julkinen sektori on säästökuurilla, ja leikkauksien paine kasvaa vuosikymmenen edetessä. Se tarkoittaa heikentyvää perusturvaa ja piteneviä jonoja palveluissa.

Mutta onneksi on vielä ainakin yksi momentti, jota leikkuri ei uhkaa: liikenneinvestoinnit. Veljet Audeissaan ovat perustaneet asiansa ajamiseksi oikein yhdistyksiä. Niissä menevät sujuvasti sekaisin poliitikot sekä investointeja kärkkyvät kaupan ja rakennusalojen bisnesmiehet.

Nelostie E75 Ry:n tavoitteena on vaatimattomasti pikku tienpätkän parantaminen välillä Jyväskylä-Kemi, ja lisäksi Audien muodostaman pullonkaulan poistaminen Jyväskylästä etelään. Savossa puolestaan jatkuu ympärivuorokautinen kampanja kansalaisten kärsimysten lopettamiseksi välillä Mikkeli-Juva. Voihan kyseisellä osuudella johonkin aikaan vuodesta joutua ajamaan hetken jonossa, ja sivuteiltä mukaan liittyminen saattaa kestää jopa minuutin.

Edellinen kampanja tuotti jo tulosta, kun aivan kelvollinen osuus Koirakivi-Hurus levennettiin massiiviseksi kaistakuiluksi. Mutta kohta varmaan tarvitaan lisätoimia, uutisoitiinhan juhannuksena ruuhkista samaisella Mikkelin ja Heinolan välillä. Niin, veljet: eikö se remontti siis toiminutkaan?

Myös viitostiellä on oma veljesyhdistys, Viitostie ry. Sekin järjestää seminaareja, joissa audimiehet esittävät toisilleen tärkeitä kalvoja tiekriisin vakavuudesta, ja paikalle kutsuttu liikenneministeri kuuntelee.

Seuraavan päivän lehdessä on sitten kuva nyökyttelevästä liikenneministeristä sekä tieveljien kantaan yhtyvä pääkirjoitus. Viereisellä sivulla voidaan kertoa koulujen lakkauttamisista, hammaslääkärijonoista ja mielenterveyspalveluiden vajeesta, mutta se ei tieveljien mielestä liity asiaan mitenkään. Liikennerahat otetaan koskemattomuutta nauttivasta liikennebudjetista, eikä niistä voi siirtää oikeasti tärkeisiin asioihin, veljet tähdentävät.

Sitä paitsi tieveljillä on laskutikku, joka saa hankkeen kuin hankkeen näyttämään hyvin tärkeältä. Muutaman sekunnin aikasäästö kerrottuna tien mahdollisella käyttäjämäärällä on aina erittäin kannattava investointi, jonka rinnalla terveyspuolella rehottavat vuosikausien leikkausjonot kalpenevat. Jos "ongelmateillä" vielä sattuu tapahtumaan muutama liikenneonnettomuus, sitä parempi. Autoilijan omaa vastuuta ei pidä korostaa, vika on kaistojen vähyydessä.

Tiehankkeiden perusteluiksi näyttää sitä paitsi kelpaavan mikä tahansa. Viitostien tapauksessa esimerkiksi se, että "Juvalla tuotetaan 25 prosenttia valtakunnan salaatista". Tie onkin usein vain kulissi jollekin muulle. Missä vain tehdään kokonaan uusi tie, se jättää vanhalle linjaukselle kuolevia pienyrittäjiä ja heikkeneviä paikallispalveluita.

Tilalle tulee harveneva määrä ramppeja ja niiden kyljessä käy kuhina, kun saunassa jaetaan parhaita liikepaikkoja, "laukaiseehan uusi tie investoinnit". Mikkelin tapauksessa se tarkoittaa paikalleen jämähtänyttä hanketta perustaa uusi kauppakeskus Visulahteen. Rakennusyhtiön tiedotteen mukaan tieremontti on jo käytännössä varma.

Sattumaa varmaan, että viitostien rummutusta johtaa kauppakamarin edustaja ja ainoana yrityksenä yhdistyksen hallituksessa istuu S-ryhmän edustaja. Joko ABC:n paikka on katsottu?

Ylioppilas Puupponen

Nälkämaahan saatiin Makkaraa

KESKITTYMINEN Tiedotusvälineet uutisoivat, että suomalaiset ovat alkaneet ostaa raakamakkaraa. Tosiasiassa suomalaiset ovat nyt alkaneet saada ostaa raakamakkaraa. Luultavasti he olisivat ostaneet sitä iät ja ajat, jos sitä olisi ollut tarjolla.

Raakamakkara on makkaran alkuperäinen ja jalo muoto, jonka tarjoamiin nautintoihin Suomen demokraattisen kansantasavallan jäsenillä ei ole tähän asti ollut oikeutta, koska alan teollisuus on katsonut järkevämmäksi myydä narskuvia kompaktimakkaroitaan.

Uutinen on monella tapaa iloinen. Paitsi, että hyvän makkaran kunnia on palaamassa, samalla todistettiin tyhjäksi suurten kauppaketjujen hokema siitä, kuinka he myyvät sitä, mitä kansa haluaa. Ei: kansa voi ostaa vain sitä, mitä he myyvät.

Yksi syy siihen, että suomalaiset keskittyneiden ruokatehtaiden kanssa ruokkiva SK-mafia on joutunut taipumaan, on yksinkertaisesti se, että raakamakkara on ollut monelle kansantasavaltamme jäsenelle syy siirtyä markkinoitamme ikävällä tavalla sotkevan saksalaisen ruokakaupan asiakkaaksi.

Vielä on siis toivoa, että ruokakaupassa on kilpailua, ja myös campingmössöteollisuus joku päivä joutuu nöyrtymään. 

Ylioppilas Puupponen

Puhuvia päitä Juhannusjunassa

LOBBAUS Suomi hiljentyy jännittämään, miten selviää matkastaan Yleisradion massiivisesti mainostama Juhannusjuna.

Ohjelmassa seurattavien matkustajien repliikkejä ei tarvitse jännittää. Henkilöiden valintaan on saanut osallistua VR, joten ilonpilaajia tähän maineenkiillotusjunaan tuskin on päästetty.

Yleensähän mediassa on käytössä myös Journalistin ohje numero 2, joka kuuluu näin:

2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.

Suomessa pykälä ei kuitenkaan ole voimassa silloin, kun valtionfirma tekee ohjelman toisesta valtionfirmasta. 

Ylioppilas Puupponen

Lupaamme tukea valtakerhoa

LOBBAUS Jos Teillä olisi sanomalehti ja päättäisitte tehdä lukijoillenne listan lupauksia, mitä lupaisitte?

Yleisen käsityksen mukaan tällaisessa listassa olisi varmastikin konkreettisin esimerkein korostettuina korkeatasoinen journalismi, laadukas sanan- ja kuvankäyttö sekä riippumattomuus ja yleinen kriittisyys kaikkea (myös lehteä itseään) kohtaan.

Itä-Suomessa ilmestyy kaksi maakuntalehteä, joiden lupauslistoille tällaiset hienoudet eivät ole mahtuneet. Sen sijaan Itä-Savo ja Länsi-Savo lupaavat lukijoilleen tukea mm. kuntaliitoksia, tieremontteja ja alueensa kansanedustajia. Kohottuneiden julistuksien lista on niin pitkä, että työhönsä aamulla lähtevän toimittajan kädet ovat varsin monessa uutisaiheessa jo valmiiksi sidotut.

Asiaan näyttää kiinnittäneen huomiota myös journalistien ammattilehti. Paatokselliseen lupauslistaan kritiikki ei ole vaikuttanut: se painetaan joka sunnuntain lehteen.

Maakuntalehdistö irtautui viime vuosisadan lopulla puolueleimoista. Tilalle näyttää tulleen pahempaa: lehdet ovat liittoutuneet alueidensa valtakerhojen kanssa. Vaikka lehdet muuta väittävät, se näkyy väistämättä uutisvalinnoissa. Hengittäessään samaa tahtia alueensa taloudellisen ja poliittisen eliitin kanssa lehti rajoittaa omaa vapauttaan. Kun maakuntalehti ilmoittaa tukevansa kuntaliitoksia, tehdäänko isoa juttua uudesta faktasta, joka on lehden ajamalle kuntaliitokselle kielteinen? Haastatellaanko niitä, joilta lehden ajama suuri kauppakeskushanke on pois?

Itä- ja Länsi-Savoa voi julistuksensa ansiosta sanoa rehellisiksi, rehellisemmiksi kuin vaikkapa Helsingin Sanomat, jolla on samanlainen hegemonialista, mutta sitä ei vain ole kirjoitettu. Siihen kiitokset jäävätkin. Journalismin riippumattomuuden rapistaminen ei ole kiitettävää, vaikka sen tunnustaisi julkisesti.

Milloin joku lehti lupaisi lukijoilleen, ettei sillä ole yhtään hanketta, jota se puolustaa? Ei kai median tehtävä ole mitään puolustaa?

Ylioppilas Puupponen

Näytöskokouksia rahvaalle

TIEDON PIMITTÄMINEN Sekä eduskunta että kuntapolitiikka esittäytyy demokraattisena kansalle pitämällä täysistuntoja ja valtuuston kokouksia. Niitä saa käydä katsomassa kuka tahansa. Siksi niissä ei päätetäkään juuri mitään, vaan kaikki tärkeät asiat sovitaan jossain muualla.

Ylä-Savossa pieni Sonkajärven kunta teki 1,5 miljoonan euron päätöksen kaikessa hiljaisuudessa, kertoo lehtijuttu. Kansalaiselle siis sanotaan, että ollakseen valistunut ja kunnon ihminen, hänen on seurattava politiikkaa. Päätöksentekoa on kuitenkin lähes mahdotonta seurata, kun se on piilotettu salakokouksiin.

Ei kuitenkaan pidä valittaa. Tämä on veljien kannalta erittäin hyvä systeemi. 

Ylioppilas Puupponen

Sananvapaus, eliitin yksinoikeus

MEDIA Perussuomalaisten pää-äänenvastustaja Helsingin Sanomat on vaihtanut kantaansa siitä, tuleeko poliitikkojen lausua mielipiteitään oikeuslaitoksen tuomioista.

Kaksi vuotta sitten Helsingin Sanomat kirjoitti, kuinka "myös johtavassa asemassa olevilla poliitikoilla tulee olla oikeus käydä näihin päätöksiin liittyvää yhteiskunnallista keskustelua". Näin lehti antoi taustatukea ulkomaalaislain muutoksen puolesta puhuneelle maahanmuuttoministerille.

Nyt tuomio on HS:n hovissa muuttunut, eikä lehden mukaan "lainsäätäjän pidä puuttua oikeusistuinten yksittäisiin ratkaisuihin". Näin lehti ilmoitti vastalauseensa maahanmuuttopolitiikan kiristämistä ajavalle kansanedustajalle. Kyseinen henkilö ei kaiken lisäksi puuttunut mihinkään hänelle kuulumattomiin "yksittäisiin ratkaisuihin", vaan sanoi luonnollisen mielipiteensä asiasta, josta oli itse syytettynä.

Bilderberg-salaseuroja myöten eliittiin hyväksytyn julkaisun on toki luontevaa olla sitä mieltä, että oikeuslaitoksen arvostelu on sallittua vai valituille. 

Ylioppilas Puupponen

Vekseliveljet

KANSA MAKSAA Suomen talous vajoaa vielä tänä suvena taantumaan, kertovat tietäjät pankkimaailmassa. Samaan hengenvetoon mainitaan, että suomalaiset kotitaloudet ovat velkaantuneita.

Sepä yllättävää, kun ottaa huomioon, että koko nykyaikainen länsimainen elämäntapa perustuu velkaan ja velkaantumiseen. Velkaa otetaan niin pankilta, omasta mielenterveydestä kuin luonnon kestokyvystä.

Kotitaloudet ovat veloissa, koska jokainen on viime vuodet halunnut leikkiä maksukykyistä, ja talouden velikerhot ovat tienneet tämän varsin hyvin. Korkoja on pidetty alhaalla, ja kunnolliseksi kansalaiseksi kutsutaan vain henkilöitä, jotka kuluttavat. Luottokorttiyhtiöt ovat jopa lähettäneet patistelukirjeitä kansalaisille, joilla luottotili ei ole miinuksella.

Moni on totellutkin. Kesälomat matkustellaan luotolla, joululahjat ostetaan luotolla. Naapurille näytellään luotolla, omatunto hoidetaan luotolla. Suoraan tilistä maksetaan jättimäiset asuntolainat. Arjen menot ovat suuret, siitä pitävät maamme velikerhot huolta, oli sitten kyse vuokrista tai elämisestä.

Toisin kuin meille on väitetty, kansalaisten ja sitä kautta kansakuntien velkaantuminen on siis erittäin vaarallinen ja negatiivinen asia. Mutta ei hätää, kyllä tämänkin kriisin raunioilta pian löytyy se joukko, jolle nöyrät ja nälkäiset ovat hyvin positiivinen bisnes.

Ylioppilas Puupponen

Vain viivan alla on totuus

VALTA Kuljetusliitto AKT:n valtuusto päätti puoli vuotta harkittuaan erottaa puheenjohtaja Timo Rädyn "yksimielisesti".

Päivän uutisten mukaan viimeinen pisara oli Rädyn rahankäyttö: leveät edustustilaisuudet ja elinikäisten vuokrasopimusten jakeleminen pikku-Napoleonin luottohenkilöille.

Aivan niin: ihmisten vuosikausia jatkunut kiusaaminen ei AKT:n valtuuston toiminnan perusteella aiheuttanut puheenjohtajan luottamuksen menetystä. Sen aiheutti vasta se, että puheenjohtaja oli saanut aikaan euromääräisiä menetyksiä. Tämä on jälleen viesti työyhteisöjemme käärmeille liituraidoissa: ihmisiä voitte käsitellä miten huvittaa, kunhan pidätte huolta, että johtamisessanne ei tapahdu muotovirheitä.

Mitä tulee AKT:n valtuuston yksimielisyyteen, Rädyllä oli uskollinen velikerho ympärillään loppuun saakka, ja siellä he jakkaroillaan istuvat edelleen.

Ylioppilas Puupponen

Oikeuden miehet

TUOMARIT Korkein oikeus edustaa Suomessa suurinta riippumattomuutta, mitä kuvitella saattaa. Poliisikin voi joskus hairahtua ojan puolelle, mutta KKO pysyy aina kaidalla tiellä, oikeuden tiellä, samassa rintamassa Jumalan kanssa.

Siksi olikin yllättävää kuulla Oikeustoimittajien kertovan, että korkeimman oikeuden tuomarit sopivat firaabelitöinään yritysten riitoja ja kuittaavat näiltä muhkeat palkkiot.

Tehtäviä kutsutaan välimiesmenettelyksi. Niissä riidan osapuolet kutsutaan samaan pöytään, ja paikalle pyydetty tuomari ratkaisee riidan ja määrää korvaukset. Toisin kuin oikeudenkäynti, välimiesmenettely on salainen. Yritykset maksavat tuomarin palkkion.

Suurimmat palkkiot kuittasi vuonna 2010 oikeusneuvos Mikko Tulokas, 370 000 euroa. Se on noin kolme kertaa hänen palkkansa suuruinen summa. Vähän pienempiä palkkioita tienasi kahdeksan muuta KO:n tuomaria. KO:ssa on yhteensä 19 tuomaria.

Kiintoisaa on, että usein välimiesoikeuden tuomarin nimeää Keskuskauppakamari.
Korkeimman oikeuden tuomari siis hoitaa Kauppakamarin nimeämänä yritysten asioita ja saa niiltä valtavan summan rahaa. Yritysten nimiä ei – tietenkään – kerrota julkisuuteen.

”Välimiestehtäviin liittyy salailua ja salailu aina mahdollistaa korruption”, sanoo Oikeustoimittajien puheenjohtaja Jarkko Sipilä.

Kaikki on kuitenkin laillista, joten mitään ongelmaa asiassa ei voi olla. Hajaantukaa! Täällä ei ole mitään nähtävää!

Salaneuvos Vilmi

Automaattimetron kauniit ja rohkeat

JUONITTELU HKL:n saippuasarja automaattimetrosta jatkuu ja jatkuu kuten saippuasarjojen pitääkin. Ja samoilla aineksilla kuin esikuvansa, Kauniit ja rohkeat tai menneisyyden Dallas. Henkilöiden sijasta metrosarjassa pääosissa ovat puolueet, jotka eroavat ja naivat toinen toisiaan ristiin rastiin. Ja jossa todelliset isät ja äidit paljastuvat vasta aikuisille.

Tämän saippuasarjan tarina on, että ensin päähenkilö järjestää alkuperäisen tarjouskilpailun hävinneen Siemensin uuden kilpailun voittajaksi juonella, jossa alkuperäinen tarjouskilpailu mitätöidään. Uusi tarjouskilpailu tehdään Siemensiä varten niin, etteivät muut voi voittaa kilpailua. Tämä onnistuu siten, että kilpailun voi voittaa vain lupaamalla sellaista, mitä on mahdoton toteuttaa. Eletään vuotta 2006. Koska muut kuin Siemens eivät tiedä, että tarjouksessa saa luvata mahdottomia, muiden tarjoukset ovat Siemensiä huonompia, ja Siemens julistetaan voittajaksi.

Ongelmat alkavat kesällä 2010, kun on pakko myöntää, että mahdoton on mahdotonta. Uusimmassa jaksossa ovat liitossa Kokoomus ja Vihreät, jotka päättävät lakaista ongelmat maton alle kolmeksi vuodeksi. Sotkun alulle panneet demarit ovat yksin Vasemmistoliiton kanssa vaatiessaan kaupungille aiheutuvien kulujen ja riskien minimoimista. Demarit vaativat, että venkoilu Siemensin kanssa on lopetettava heti, kun metroliikenne on vielä hallinnassa ja on mahdollista uusia kulunvalvonta jopa ennen länsimetron valmistumista.

HKL:n nettisivulla maanantaina aamupäivällä ollut tiedote kertoi varsinaisesta hattutempusta. Siemens toimittaa automaattimetron alkuperäisen sopimuksen mukaan, mutta sen ei tarvitsekaan toimittaa automaattimetroa alkuperäisen sopimuksen mukaan. Näin on maassa kaikki hyvin, sillä Helsinki odottaa kolme vuotta, kunnes Siemens ilmoittaa, mitä se jättää toimittamatta ja paljonko sovittua enemmän kaikki maksaa. Ja kuin palkinnoksi tästä, HKL:n esityslista lupasi Siemensille vielä hyvityksenä metrovarikon automatisoinnin, ilman ikävää kilpailua muiden toimittajien kanssa.

Viime jaksossa Siemens teki palatsikaappauksen. Kun HKL:n johtokunta osoittautui viisaammaksi kuin virkamiehet, joiden kanssa Siemens oli neuvotellut, Siemens käveli hoviin. Apulaiskaupunginjohtajalle, joka on sarjan henkilöistä vähiten asioista perillä kuten Ridge oikeasta isästään, kerrottiin muka uutena asiana sama, mitä toimitusjohtaja pari viikkoa aikaisemmin oli tarjoamassa johtokunnalle. Silloinkin Siemensin kanssa piti neuvotella kaupan purkamisesta, mutta toimitusjohtaja teki täsmälleen päinvastoin kuin johtokunta vaati edeltäneessä jaksossa.

Viime jakson lopussa kaupunginhallitus, joka ymmärtää metrosta yhtä vähän kuin kaupunginjohtajat, kumarsi kiltisti Siemensille. Eivätkä johtokunnan kokoomuslaiset ja vihreät jäsenet tietenkään voi olla enää eri mieltä kuin veljensä kaupunginhallituksessa.

Entä jos tämä asia olisi tullut kaupunginhallitukseen ennen kuin demareiden piti napata vihreille kuuluva apulaiskaupunginjohtajan paikka? Rohkenen arvata, että kun silloin liitossa olivat Kokoomus ja SDP, Kokoomus olisi myötäillyt vihreiden sijasta demareita ja Siemens-sopimus olisi purettu. Mutta nyt demareilta rukkaset saanut Kokoomus liehitteleekin vihreitä, sillä Guggenheim kurkistelee jo kunnallisvaaliuurnan pohjalla.

HKL:n metrotiedotuksesta vastannut Mirva Haltia-Holmberg ehti tiivistää tilanteen omassa blogissaan jo ennen maanantaiaamun kokousta. Vaikka faktat eivät ole Mirvallakaan aivan kohdallaan, mikä ei ole Mirvan vaan HKL:n väärien perusteluiden vika, päättely on kuitenkin oikein: Miksi ottaa suuri riski ja maksaa paljon automaatista vain automaatin itsensä vuoksi. Kun kerran automaatti käy vanhaksi jo ennen kuin sitä tarvitaan. Ja miksi antaa Siemensille avoin vähintään 20 miljoonan shekki, kun kerran voi olla antamattakin.

Faktat ovat sivussa sikäli, että ei automaattia tarvita koskaan ja avoimen shekin antaminen Siemensille ei ole vain turhaa vaan laitonta. Virkamiesten palkkaamat juristit ovat lehtitietojen mukaan olleet toista mieltä. Mikä tuskin on yllätys, sillä mitä isompi riita saadaan aikaiseksi, sen suuremmat palkkiot näille juristeille kertyy.

Jos siis nyt olisi riidelty 20 miljoonasta, silloin kun Siemens on muuttanut kaikki junat ja asentanut valmiiksi kulunvalvonnan, riidassa lienee nolla perässä. Sen sijaan Helsingin mahdollisuudet pärjätä riitelyssä ovat nolla. Sillä ei ole enää luotettavia kuljettajien ajettavia junia ja niiden kulunvalvontaa. Siemens saa Helsingiltä ihan mitä haluaa, kun vaihtoehtona on, ettei se kytke virtaa tekemäänsä automaattimetroon.

Joten saippuasarja jatkuu. Nyt olemme takautumavaiheessa. HKL:n tuorein nettitiedote on kuin vuodelta 2006, jolloin kaikki oli hienosti. Silloinkin portit oli avattu Siemensille. Emme kuule Brünhilden laulua emmekä näe Phil Marlowen rehellisyyttä. Sen sijaan juonittelu ja pettäminen jatkuvat - helsinkiläisten kustannuksella.

Veli Hopea

Suomen isot mediat - osa maailman velikerhoa

LOBBAUS Nyt kun kohisemme siitä, lentääkö valtiovarainministeri kansainvälisen ahneusmafian salaiseen kokoukseen omilla vai kansan rahoilla, emme ehkä huomaa, keitä muita kokouksissa käy.

Se ei ole mikään salaisuus, sillä valtiovarainministeri itse listasi Suomen ahneusviisujoukkueen vuosi sitten antamassaan vastauksessa Vesa-Matti Saarakkalan kirjalliseen kysymykseen. Kokouksessa ovat olleet valtiovarainministerin esikunnan selvityksen mukaan ainakin seuraavat suomalaisahneet:

Krister Ahlström (1994), Esko Aho (1994), Martti Ahtisaari (1994, 1995, 1996), Antti Blåfield (2008, 2010), Georg Ehrnrooth (1994), Aatos Erkko (1994), Jukka Harmaja (1995), Eero Heinäluoma (2006), Olli-Pekka Heinonen (2001), Seppo Honkapohja (2008), Sirkka Hämäläinen (1994), Jaakko Ihamuotila (1994), Jaakko Iloniemi (1991, 1992, 1993, 1994, 1995, 1996, 1997), Max Jakobson (1994), Atte Jääskeläinen (2007), Jyrki Katainen (2007, 2009, 2010), Sixten Korkman (2006), Olli Kivinen (2003), Jarl Köhler (1992, 1993, 1994), Johannes Koroma (1993), Paula Lehtomäki (2004), Erkki Liikanen (2005), Paavo Lipponen (1998, 2000, 2001, 2003, 2004), Björn Mattsson (1995), Sauli Niinistö (1997), Johan Nykopp (1962, 1964), Jorma Ollila (1994, 1997, 1998, 1999, 2000, 2001, 2002, 2003, 2004, 2005, 2006, 2007, 2008, 2009, 2010, 2011), Mikael Pentikäinen (2005, 2011), Ulf Sundqvist (1992), Christoffer Taxell (2002), Teija Tiilikainen (2002, 2005, 2007), Björn Wahlroos (2003, 2010), Klaus Waris (1980), Matti Vanhala (1999), Matti Vanhanen (2009), Pentti Vartia (1999), Gerhard Wendt (1994), Janne Virkkunen (1998, 2001), Pertti Voutilainen (1995), Raimo Väyrynen (2008), Hanna Rajalahti (2009), Matti Apunen (2011), Ole Johansson (2011).

Ahneusmafian salakokouksessa on luonnollisesti käynyt Suomen talouden ja politiikan eliitti. Mutta kuten listasta näkyy, siellä ramppaa myös kolmas ryhmä: suurten mediatalojen pienet suuret miehet mm. Ylestä, ja Helsingin Sanomista.

Joten salaisena kansalta pysyvät salakerhojen kokoukset jatkossakin, kyllä median luottojätkät pitävät siitä huolen. 

Ylioppilas Puupponen

Kansan rahoilla salakerhon kokoukseen

Viikko sitten mediassa siteerattiin poliitikkoa, joka puhui tomerasti ahneutta vastaan. "Nyt meidän on aika sanoa näille keplottelijoille 'jo riittää'.", julisti muuan Jutta Urpilainen piukeana puhujanpöntöstään.

Mutta se oli silloin. Nyt Urpilainen on jo matkustamassa yksityismatkalla kansan rahoilla Yhdysvaltoihin. Siellä hän edustaa veli Ollilan ja veli Siilasmaan kanssa Suomen kapitalistijoukkuetta salaisessa Bilderberg-kokouksessa.

Normaalissa kielenkäytössä yksityismatka tarkoittaa matkaa, joka maksetaan itse. Velikerhoissa on eri kielioppi: matkaa, jonka maksavat toiset, kutsutaan tilanteesta riippuen joko yksityismatkaksi tai työmatkaksi. 

Ylioppilas Puupponen